Mikrot

Viime keväänä, kun koripallokoulu päättyi ja talvi oli vierähtänyt, tajusin kuinka motivoivaa oli ollut poikien kanssa touhuta ja seurata heidän kehitystään. Silloin toivoin, että sama porukka palaisi taas kesän jälkeen salille. Syksyn tullen näin kävikin. Tuttuja kasvoja kerääntyi jälleen pukuhuoneeseen ja saatiin vielä muutama uusikin poika mukaan. Oli aika aloittaa taas koripallotaitojen hiominen.

Viime vuonna totuimme kerta per viikko tahtiin ja nyt olemme harjoitelleet kahdesti viikossa. Alussa tässäkin oli totuttelemista ja arki-iltaharjoitus tuntui todella hankalalta, kun pojat eivät jaksaneet keskittyä millään. Mutta nyt sekin harjoitus menee poikien mukaan liian nopeasti ja pois ei malteta lähteä, vaikka salivuoro päättyy. Innokkaat vanhemmat tekevät kovan työn, että saavat houkuteltua pojat kotiin.

Syksyllä ilmoittauduttiin viralliseen sarjaankin ja kovat pelit kaakkoisen alueen mikropoikien sarjassa odottivat. Uusien peliasujen myötä olimme valmiita ensimmäisiin virallisiin otteluihimme. Vastustajat tulivat Kotkasta, Kouvolasta, Lappeenrannasta, Heinolasta ja Lahdesta. Suurin osa vastustajista oli vanhempia ja sen myötä kookkaampia, mutta pojat taistelivat otteluissa todella hienosti. Ajoittain, kun muistettiin keskittyä ja tehdä niin kuin oli sovittu, peli näytti kerrassaan loistavalta!

Otteluissa valmentajille oli vaikeinta jakaa peliaikaa tarpeeksi kaikille 15 innokkaalle koripalloilijan alulle. Kaikki halusivat pelata jatkuvasti ja kentällä voi olla vain viisi pelaajaa yhtä aikaa. Tämän ansiosta penkin päässä pysyi jatkuvasti hereillä, kun pyrki rauhoittelemaan 10 muuta sankaria ja saada heidät odottamaan kentälle pääsy vuoroaan.

Syksyn otteluista emme voittoja vielä saaneet, mutta pojat saivat todella hyvää oppia ja kokemus karttui. Otteluiden jälkeen luonnollisesti tappio harmitti, mutta seuraavissa harjoituksissa se oli jo unohtunut ja harjoitusinto oli huipussaan. Motivaation puutteesta poikia ei voikaan syyttää. Koko syksyn aikana ei poissaoloja juuri ollut ja perinteiset flunssa-aallotkin tuntuivat jääneen tältä innokkaalta katraalta väliin.

Syksyn aikana pojat ovat ottaneet huimia kehitysaskeleita ja taidot ovat karttuneet kerta kerran jälkeen. Onkin ollut ilo seurata kuinka pallonkäsittely on parantunut, heitto löytää yhä useamman korirenkaaseen ja syötöt napsahtelevat perille asti, mutta ennen kaikkea sitä, kuinka on opittu tuntemaan kaverit ja kannustamaan toisia. Tällä innokkuudella, joka pojilla on, uskallan luvata voittotilin aukeavan tulevissa otteluissa kevään sarjassa.

Hyvää joulua ja alkavaa vuotta kaikille koripallon ystäville! Salilla tavataan!

Markus