Historiikki

Ensimmäinen Vuosikymmen

Veikkojen perustaminen liittyy kiinteästi siihen Suomen työväenluokan yhteiskunnallisen heräämisen aikakauteen, jolloin työväestö ryhtyi omatoimiseen työskentelyyn taloudellisten, valtiollisten ja yhteiskunnallisten olojensa muuttamiseksi. Voimistelu- ja urheilutoiminnalla todettiin olevan oma merkittävä erikoistehtävänsä koko työväenluokan tulevaisuutta ajatellen.

1900-luvun ensimmäisellä vuosikymmenellä työväen urheiluseurat perustettiin yleensä järjestäytyneen työväenliikkeen yhteyteen, niinpä myös Veikot toimi alkuajat Kymin Työväenyhdistyksen alaosastona.

Joulukuun 17 päivänä 1908 työväenyhdistys hyväksyi esitetyt säännöt ja tammikuun 3 päivänä 1909 oli Kymin Veikkojen virallinen perustamiskokous Sammolla. Seuran ensimmäiseksi puheenjohtajaksi valittiin Emil Kovanen, kirjuriksi K Hellström ja voimistelunjohtajaksi puuseppä R Siren. Voimistelu ja paini olivat ne lajit, joita seurassa, sen alkutaipaleella, harrastettiin. Vuonna 1909 valmistunut työväentalo paransi Veikkojen toimintamahdollisuuksia tuntuvasti ja 1909 – 1910 harjoitus- ja kilpailutoiminta oli olosuhteisiin katsoen pirteätä.

V. 1909 perustettiin Veikkojen yhteyteen naisvoimisteluseura " Vuokot ", jonka johtajaksi valittiin, silloisen tavan mukaan mies, innokas voimistelun ystävä R Siren. " Vuokkojen " taru päättyi kuitenkin melko lyhyeen, tällä ensiyrittämällä.

Miesten voimistelutoiminta jatkui vilkkaana ja jo vuonna 1909 pidetyissä koko maata käsittävissä laulu- ja soittojuhlissa seura sai telinevoimistelussa II palkinnon. V. 1913 valittiin seuran puheenjohtajaksi, jo perustavassakin kokouksessa mukana ollut, Toivo Suvikas, silloin 20-vuotias nuorukainen, josta myöhemmin kasvoi mittava ja vaikutusvaltainen mies.

Näyttämö- ja iltamatoiminta oli vilkasta ja sillä keinoin kartutettiin varoja seuran toimintaan, sen lisäksi Veikot järjesti iltamia myös naapurijärjestöjen, mm. Kymin Työväenyhdistyksen ja Tiutisen Pyrinnön hyväksi.

Hiihtoa ja yleisurheilua harrastettiin seurassa myös jo alkuajoista lähtien, näissä lajeissa varsinainen läpimurto tapahtui kuitenkin seuran toisella vuosikymmenellä. Yleisurheilun nousuun vaikutti huomattavalla tavalla se, että työväentalon edustalle valmistui v. 1916 talkoovoimin kenttä ja vaikka se olikin vaatimaton, oli sillä suuri vaikutus kilpailuinnostukseen.

Seuran ensimmäisen vuosikymmen loppupuolen toimintaa varjostivat mm. V. 1914 paikkakunnan sahoilla julistettu sahatyöläisten sulku, saman vuoden loppupuolella alkanut maailmansota, vuoden 1916 keväällä lasityöläisten palkkataistelu, jonka johdosta moni veikkolainen joutui hakemaan työtä muilta paikkakunnilta, sekä vuoden 1917 suurpoliittiset tapahtumat.

Mutta vielä pahempaa oli tulossa! Seuran 10-vuotisjuhlavuosi 1918 alkoi todella surullisesti, tammikuun loppupuolella alkanut kansalaissota lamaannutti luonnollisesti seuratoiminnan täysin ja vasta saman vuoden marras – joulukuussa voitiin hiljalleen alkaa kokoamaan hajalle lyötyjä rivistöjä. Seuran silloisen johtokunnan jäsenistä vain yksi, Kusti Karhu, oli kansalaisluottamusta nauttiva ja hänen tehtäväkseen jäi henkiinherättämiskokouksen koollekutsuminen.

Miltei täsmälleen 10 vuotta perustamisen jälkeen ( 15. 12. 1918 ) pidetyssä kokouksessa valittiin seuralle uusi johtokunta ja muodollisesti erotettiin seurasta ne henkilöt, jotka olivat vailla kansalaisluottamusta, mikä ei estänyt heitä edelleen toimimasta edelleenkin Veikkojen hyväksi.

Toinen Vuosikymmen

Seuran toiselle vuosikymmenelle siirryttäessä tuskin kukaan osasi aavistaa, että siitä tulisi muodostumaan eräs Veikkojen historian kunniakkaimmista ajanjaksoista. Työväentalo oli takavarikoitu, seuran omaisuus, palkintoja lukuun ottamatta, viranomaisten hallussa, SVUL erotti Veikot, kuten muutkin työläisurheiluseurat , jäsenyydestään ja mielialat olivat katkerat kaiken tapahtuneen jälkeen.

Mutta se ei kuitenkaan veikkolaisia lannistanut, pikemminkin päinvastoin, jo ennen sotaa oli jäsenistön piirissä puhuttu työväestön omasta urheiluliitosta, 15 päivänä joulukuuta 1918 pidetyissä Veikkojen kokouksessa asia oli esillä, ja tammikuussa 1919 Veikot oli järjestämässä seudun seurojen yhteistoimintaa TUL: n liittymiseksi. Veikot oli aiemminkin toiminut Kymenlaakson työväen seurojen yhteyselimenä.

26. 1. 1919 tapahtunut Työväen Urheiluliiton perustaminen, jossa Veikkoja edusti A Strengell, vaikutti innostavasti Veikkojen toimintaan, urheilutoiminta tajuttiin nyt entistä paremmin osaksi muuta työväenliikettä.

Seuran jäsenmäärä kasvoi vuosi vuodelta ja toiminta jaettiin jaostoittain tapahtuvaksi. V. 1924 perustettiin Kyminlinnaan alaosasto ja v. 1926 yhtyivät Veikkoihin alaosastoina Korkeakosken Paino ja Saksalan Alku. Edellämainittu itsenäistyi sitten v. 1933 Kymin Urheilijoiksi ja jälkimmäinen v. 1948 Kymin Aluksi.

Eräs merkittävä päätös tehtiin v. 1927 kun seura sitoutui osallistumaan, omalta osaltaan, Kymin työväentalon laajennukseen, sen myötä paikkakunnantyöväestö sai mahtavan ja ajanmukaisen kokoontumispaikan juhlahuoneistoineen ja Veikot omat toimi- ja harjoitustilat.

Kansalaissodan jälkeen Veikot aloitti näyttämötoiminnan jo ennen kuin työväentaloakaan saatiin takavarikosta, esiintymällä kiertueena lähiseudun seurataloissa. Urheilullisesti toinen vuosikymmen muodostui Veikoille loisteliaaksi ja tapahtumarikkaaksi. Voimistelussa Veikot menestyi sauva- ja vapaaliikkeissä, sen aikaisia tekijämiehiä olivat mm. Enbergin veljekset, mutta myös telinevoimistelulla oli oma aikansa, niinpä v. 1922 liittojuhlilla seura sai saavutuksistaan maalaisseurojen standaarin. 1920- luvun puolivälissä alkoi kuitenkin voimistelun laskusuuntaus, jota jatkui yli kymmenen vuoden ajan.

Seuran mahtilajeja tuolloin olivat hiihto ja yleisurheilu. Ensimmäisenä veikkolaisena saavutti laajempaa julkisuutta hiihtäjänä Leo Turkia, joka kamppaili tasaväkisesti sen ajan hiihtokuninkaankin, Jussi Niskan, kanssa. Leo Turkia saavutti kaikkiaan 6 TUL: n mestaruutta, joista ensimmäisen 2 km: n pikahiihdossa v. 1919, jolloin ensimmäiset TUL: n mestaruuskilpailut pidettiin. TUL: n mestaruuksiin yltivät veikkolaisista, näinä vuosina, myös Erkki ja Albin Horto sekä Leevi Turkia.

1920- luku oli yleisurheilun loistoaikaa seurassa, mies miehen jälkeen nousi esiin ja kohosi palkintosijoille. Nimistä mainittakoon liiton parhaimmistoon kuulunut A Pulsa, pikajuoksija ja pituushyppääjä S Tuppurainen, keskimatkojen juoksija B Alajääski sekä monipuolisuusmies S Kymen.

E Löflund oli menestyksekäs moniottelija, A Vikström, N Pöyhönen ja K Andersson pikajuoksijoita kun taas S Saukko menestyi heittolajeissa ja V Hynninen korkeushypyssä ja kolmiloikassa.

Seuran ensimmäinen suuri nimimies oli, keskimatkojen juoksija, Eino Purje (Borg), joka nousi esiin Prahassa, tšekkiläisten työläisurheilun liittojuhlassa v. 1921. ensimmäisissä työläisolympialaisissa, Frankfurt am Mainissa v. 1925 Purje voitti kolme kultamitalia 800 m: n, 1500 m: n ja 3000 m: n juoksuissa.

Samoissa kisoissa saavutti Veikkojen Kalervo Kotivalo samoin kolme kultaa kuulan- ja kiventyönnössä sekä 5 – ottelussa, joten nämä kisat olivat todellista veikkolaisjuhlaa. Molemmat miehet, olivat lisäksi liiton mestareita, Purjeen hallitessa täysin suvereenisti TUL: n keskimatkoja vuosina 1922 – 1925.

Muita menestyneitä yleisurheilijoita olivat keskimatkuri E Mömmö, pikajuoksija ja hyppääjä V Ruusunen ja Emil Borg. Hyvin menestyi myös seuran puheenjohtaja Toivo Suvikas, joka saavutti mm. 9 piirin mestaruutta.

Vuonna 1924 teki seuran johtokunta kauaskantoisen teon, päättäessään hankkia seuralle nyrkkeilyhansikkaat. Se oli alkuna kolme vuosikymmentä kestäneelle aikakaudelle, jonka aikana Veikot nousi erääksi maamme mahtiseuraksi nyrkkeilyssä.

Ensimmäisinä miehinä vetivät nyrkkeilykintaat käsiinsä mm. Armas Vikström, Ville Sankari, Mikko Stefan, Matti Ylönen, Arvi Kolehmainen ja Sulo Salakari. Veikot järjesti ensimmäiset piirikunnalliset kilpailut nyrkkeilyssä v. 1924. Näissä kisoissa aloittivat kilpailu-uransa mm. Vilho Urhonen ja Norbert Tommola, joka 11 vuotta kestäneen uransa aikana saavutti monta kunniakasta voittoa mm. Liiton mestaruuden, sen lisäksi "Moope" teki myöhemmin jättityön nyrkkeilijöiden ohjaajana ja kasvattajana.

Toisella vuosikymmenellä sai myös palloiluharrastus alkunsa seurassa, v. 1928 perustettiin pallojaosto.

Kymmenisen vuotta tätä ennen oli seurassa harrastettu ns. Pitkää palloa, mutta em. Vuonna siirryttiin harrastamaan pesäpalloa, jossa menestyttiinkin heti alussa hyvin. Veikot voitti piirinmestaruuden kahtena vuotena peräkkäin, joukkueessa pelasivat silloin: V Nikander, A Vikström, G Aarnio, T Guseff, J Pakkanen, V Airaksinen, O Vainio, Y Frilander ja K Daavitsainen.

Seuran jäsenmäärä oli toisen vuosikymmenen lopulla oli 469.

Kolmas Vuosikymmen

Kolmannelle vuosikymmenelle lähdettäessä seuran toiminta kukoisti, mutta jälleen oli vuorossa takapakkia.

Vuosina 1931 – 1933 elettiin lapualaisliikkeen synkkiä aikoja, jonka vaikutus tuntui myös työnväen urheiluliikkeen toiminnassa. Työttömyys ja työnantajapiirien painostus pakotti monet työläisurheilijat siirtymään porvariseuroihin. Näin tapahtui myös Veikoissa, jossa erikoisesti vankka yleisurheilukaarti joutui hajalle työtä ja leipää hakiessaan. Veikkojen punainen paita oli vaihdettava siniseen ja seuran taloudellinen asema huononi työttömyyden seurauksena.

V. 1934 alkoi olojen paraneminen. Seuratoiminta vilkastui ja jo vuosien 1937 – 1938 vaihteessa perustettiin uusi alajaosto, Kymin Veikkojen Moottoripyöräilijät, joka toimi seuran yhteydessä vuoteen 1948 saakka.

Jäsenmäärä kasvoi, ja kolmannen vuosikymmenen lopussa Veikot oli jäsenmäärältään TUL: n suurin seura, yli 800 jäsenineen. Veikoilla oli jonkin aikaa myös oma mieskuoronsa.

V. 1938, jolloin seura vietti 30- juhlavuottaan, hankittiin Veikoille 4: n hehtaarin kokoinen saaripalsta kesähuvilaa varten, joten Saunamaan tontin hankkimisesta tulee tänä vuonna kuluneeksi 62 vuotta.

V. 1932 tapahtui merkittävä vaihdos seuran puheenjohtajan "vakanssilla" kun 19 vuotta tätä tehtävää ansiokkaasti hoitanut Toivo Suvikas luopui ja seuraajaksi valittiin Arvo Vainio, joka sittemmin menestyksekkäästi johti seuran toimintaa aina vuoteen 1948 saakka.

1930- luvulla myös seuran naistoiminta sai uutta puhtia ja siitä lähtien, aina näihin päiviin asti, on Veikkojen naisten panos ollutkin, erikoisesti seuran sisäiselle toiminnalle, korvaamattoman arvokasta. Eräänä naistoiminnan "sieluista" mainittakoon tässä yhteydessä Helga Lehtoranta, joka toimi seurassa monella eri tasolla erittäin ansiokkaasti.

Kolmannella vuosikymmenellä tapahtui nyrkkeilyn läpimurto Veikkojen sen hetkiseksi valtalajiksi. Seuralla oli silloin tosi rautainen kaarti miehiä, joilta löytyi "ruista ranteesta".

V. 1930 astui nyrkkeilyväen tietoisuuteen, silloin armeijan mestaruuden voittanut, nuorimies nimeltä Vilho Urhonen. Se oli alkuna menestystarinalle, joka hakee vertaistaan Veikkojen historiassa.

Wienin työläisolympialaisissa v. 1931 Urhonen voitti kultaa ja kuusi vuotta myöhemmin Antwerpenissa pronssia. Vuosina 1931 – 1935 ja 1938 "Urtti – Ville" voitti TUL: n mestaruudet.

Muita sen ajan kovia nimiä olivat mm. Uuno Tuovinen, joka saavutti Wienissä hopeaa, hän ei kuitenkaan vielä silloin edustanut Veikkoja vaan liittyi seuraan myöhemmin. Tuovinen voitti kaikkiaan 5 TUL: n mestaruutta.

Olli Nikulainen oli alkujaan Viipurin poikia, mutta Veikkoihin liityttyään saavutti parhaimmat voittonsa mm. 5 TUL: n mestaruutta. Antwerpenin työläisolympialaisissa v. 1937 Nikulainen sijoittui neljänneksi. Norbert Tommola voitti TUL: n mestaruuden 1933.

Wienin työläisolympialaisiin v. 1931 osallistui Veikoista myös kaksi yleisurheilijaa, Tauno Guseff voitti kultaa erikoismatkallaan 800 m: llä ylivoimaisesti ja Emil Kohvakka sijoittui 5- ottelussa kahdeksanneksi ja 10- ottelussa neljänneksi. Guseff voitti samana vuonna myös useita kansainvälisiä kilpailuja sekä TUL: n mestaruuden. TUL: n mestaruuteen ylti myös Emil Hiironen 2500 m: llä. Hiihto oli myös 30- luvulla kovassa kurssissa Veikoissa. TUL: n mestaruuksia saavuttivat veikkolaishiihtäjät, tällä seuran kolmannella vuosikymmenellä, kaikkiaan 9.

Myös hiihdossa astui esiin, ensimmäistä kertaa, eräs Veikkojen tulevista suuruuksista. Unto Kirjavainen, voittamalla TUL: n nuorten mestaruudet vuosina 1935 – 1936. TUL: n mestaruuksiin yltivät myös Theodor Korjus, Jussi Brits, Evald Hytönen, Jouko Bruce, Hugo Koistinen ja Pentti Kirjavainen.

Veikoilla toimi myös näihin aikoihin alaosasto Helsingissä, sinne työtä etsimään menneiden veikkolaisten perustamana.

Neljäs Vuosikymmen

Vuonna 1939 Veikkojen toiminta jatkui vireänä ja toimintarikkaana. Kymin kunnalta vuokrattiin Turvalasta maa-alue, jonne rakennettiin tanssilava, joka sitten myöhempinä vuosina osoittautui tuottoisaksi ja sen avulla kohennettiin seuran taloutta.

Mutta jo saman vuoden syksyllä sodan synkät pilvet varjostivat maata. Seuran 442: sta miesjäsenestä yli 300 joutui lähtemään ylimääräisiin kertausharjoituksiin ja myöhemmin rintamalle sodan syttyessä.

Urheilutoiminta luonnollisesti lamaantui lähes kokonaan. Välirauhan aikana yritettiin taas uudella innolla, mutta kehityksen katkaisi jatkosota, jolloin 241 veikkolaista joutui jälleen tarttumaan aseeseen. Talvisodassa kaatui 14 ja jatkosodassa 13 Veikkojen jäsentä, haavoittuneiden joukko oli suuri ja monet lupaavat urheilijat joutuivat viettämään parhaat vuotensa "siellä jossakin".

Kokonaan ei kilpailutoiminta näinäkään vuosina loppunut, siitä on osoituksena mm. Se, että Veikot järjesti TUL: n hiihtomestaruuskilpailut vuosina 1941 ja 1943. sotien päätyttyä alkoi jälleenrakentamisen aika. V. 1945 Veikot sai kunnian järjestää ensimmäiset yhteiset Suomen hiihtomestaruuskilpailut. Mainittakoon, että em. Kisoissa Veikkojen viestijoukkue sijoittui 7: ksi, Unto Kirjavaisen hiihtäessä kilpailujen parhaan yksityisajan.

Tämän ajanjakson paraatilajit Veikossa olivat nyrkkeily ja hiihto. V. 1939 käynnistyi TUL: n ja SVUL: n välinen kilpailuyhteistyö ja ensimmäisissä nyrkkeilyn katsastuskilpailuissa ylti voittoon Vilho Urhonen. "Urtti - Ville" jatkoi pitkää kilpailu – uraansa muutenkin menestyksekkäästi. Vuonna 1944 hän voitti Karhunmäen voimailumessuilla sarjansa ja TUL: n mestaruudet vuosina 1939, 1944 ja 1948. kaikkiaan Vilho Urhoselle kertyi siis 9 TUL: n mestaruutta ja kun muistamme, että ensimmäisen niistä hän voitti 1931 ja viimeisen 1948, niin on siinä saavutusta kerrakseen.

Kalevi Pekkola voitti Suomen mestaruuden v. 1946 ja muutaman TUL: n mestaruuden ja otteli myös maaotteluissa. Veikkojen muukin nyrkkeilykaarti oli nimekästä, osa heistä kilpaili jo edelliselläkin vuosikymmenellä, Arvo Mantere, Harry Saalasti, Aarne Hänninen, Reino Hiltunen, Unto Hämäläinen, Armas Roininen, Olavi Rönkkö, Kauko Pousi, Pauli Lindstedt, Erkki Rundberg ja Harry Kalatsew olivat mm. Miehiä, jotka panivat vastustajien "polvet tutisemaan" kiristettyjen kehäköysien sisään astuessaan.

Veikkojen nyrkkeilyjoukkue oli tuohon aikaan todella kova, käydyt seuraottelut mm. Turun Tovereita, Tampereen Yritystä ja Helsingin Kotkia vastaan, Veikot voitti kaikki.

Hiihdosta puhuttaessa nousee esiin ennenkaikea Unto Kirjavaisen nimi, tämän latujen sankarin kilpailu-ura oli todella pitkä (30- luvulta –50- luvun puoleen väliin) ja ansiokas.

TUL: n mestaruudet "Untti" voitti, miesten 15 km: llä, vuosina 1939 ja 1941, sijoittuen usein myös muille mitalisijoille. Kansainvälistä menestystä hänellä oli myös, mm. V. 1947 SATUS: in talvikisoissa Sveitsissä saavutettu ylivoimainen (lähes 5 min.) voitto 16 km: llä.

Hyvin pärjäsi tuohon aikaan myös Pentti Kirjavainen, päihittäen silloin tällöin jopa velipoikansa Untinkin. TUL: n mestaruuksia tällä seuran neljännellä vuosikymmenellä Veikkojen hiihtäjät saavuttivat 6, U Kirjavaisen lisäksi liiton mestaruuteen yltivät Lauri Anttila, Jorma Survikas, Samuli Korjus ja Inkeri Korjus. Seuran naishiihtäjät menestyivät myös erittäin hyvin, Inkeri Korjuksen lisäksi Liisi Anttila saavutti useita TUL: n mitalisijoituksia ja lähellä kärkeä olivat myös Vieno Jaakkola ja Siiri Kemppainen. Veikkojen viestijoukkueet kilvoittelivat myös kärkipäässä useissa kilpailuissa. V. 1948 Veikot järjesti taas TUL: n hiihtomestaruuskilpailut.

Yleisurheilussa Veikoilla riitti runsaasti alan harrastusta, erikoisesti seuran viestijoukkueet kilpailivat menestyksekkäästi, vaikkei tällä vuosikymmenellä kovin suuria saavutuksia tullutkaan. 40- luvun alkupuolella menestyi parhaiten pikajuoksija Pentti Gustafsson ja loppupuolella neljännesmaileri Erkki Eriksson sekä Kaarlo Spelman, Kaarlo Matikainen ja Antero Jämsen.

Jalkapalloakin harrastettiin sotien jälkeisillä vuosilla, kohtalaisella menestyksellä, harrastajia siinäkin lajissa kyllä riitti. 50- luvulle siirryttäessä seuralla oli jo toista sataa pelaajaa, suurin osa nuoria.

Voimisteluharrastus koki uuden nousun seurassa näihin aikoihin, Aarre Mänttäri voitti 2 TUL: n mestaruutta ja TUL: n v. 1946 liittojuhlien kansallisen kilpailun. Muita nimimiehiä olivat M Hyttinen, S Pousi, K Nikkinen ja Sakari Olkkoner, joka sittemmin, Helsinkiin siirryttyään ylsi aina olympiaedustukseen asti.

Moottoripyöräilyä harrastettiin tällä vuosikymmenellä Veikossa myös innokkaasti. Kun Veikkojen moottorijaosto v. 1938 perustettiin, oli vain neljällä jäsenellä oma pyörä. TUL: ssa oli sitä ennen vain Helsingin Työväen Moottoripyöräilijöissä harrastettu moottoriurheilua. Ensimmäisiä kilpailuja, joita järjestettiin, oli maantieajo ns. Vuoksen-ajo, jossa voittoon ylti veikkolaisista ainakin Hamberg niminen ajaja.

Rata-ajoja järjestettiin mm. Utin lentokentällä ja ensimmäiset "tullilaisten" järjestämät vauhtikisat pidettiin Kotkan TT-radalla v. 1947.

TUL: n liittojuhlilla veikkolaiset ovat aina olleet suurin joukoin, niinpä TUL: n III liittojuhlille v. 1946 osallistui Veikoista 315- henkinen joukko.

Seuran jäsenmäärä oli kasvanut jo huomattavan suureksi, ollen v. 1948:n lopussa 1332.

Viides Vuosikymmen

Sota-ajan vaikeuksista oli toivuttu täysin ja seuran toiminta jatkui vireänä, Turvalan tanssilava oli suosittu ja talous sen ansiosta parani.

V. 1949 Veikot oli mukana järjestämässä, ensimmäisen kerran maaseutupaikka-

Kunnalle myönnettyjä, yleisurheilun SM- kisoja, eli Kalevan Kisoja.

Seuralle perustettiin v. 1952 tukijärjestö, joka on tukenut, aina tähän päivään asti, kiitettävällä tavalla seuran nuorten toimintaa. V. 1952 Helsingin Olympialaisten avajaisten valiovoimisteluesitykseen osallistuivat Veikoista Matti Hynninen, Otto Hiltunen, Rauno Airaksinen ja Kalle Nikkinen, sekä naisista Maija Rantamo, Leila Kollanus ja Kirsti Matilainen.

Kaikki näytti hyvältä, mutta sitten taas seurasi takaisku, joka oli pahimpia, mitä seuran historian aikana on koettu. Helmikuussa v. 1955, eräänä yönä, herättiin karmealla tavalla tulen lieskoihin, Työväentalo paloi muutamassa tunnissa maan tasalle. Palossa tuhoutui seuran omaisuus lähes täysin, mittaamattoman arvokas palkintokokoelma, arkistot ja mikä pahinta, Veikot menettivät palossa vuosikymmenien aikana kodiksi muuttuneen toimipaikkansa.

Mutta tämä tapahtuma veti seuran monessa mielessä takaisin toiminnalliselle lähtöviivalle, niin ei siitäkään lannistuttu, eräät karhulalaiset seurat luovuttivat osan harjoitusvuoroistaan Veikoille ja taloudellista tukea seura sai mm. TUL: lta ja muutamilta liiton seuroilta mm. Turun Tovereilta ja Lohjan Louhelta.

Vuosi 1955 oli muutenkin varsin merkittävä vuosi Veikkojen toiminnassa. Silloin seura osti puolustuslaitokselta Kyminlinnasta saunarakennuksen, joka talkoilla purettiin ja siirrettiin Saunamaahan retkeilymajaksi, majan ansiosta saaresta tuli erittäin suosittu leiri- ja lomapaikka.

Samana vuonna seura päätti myös luopua entisestä kunniakkaasta nimestään, Kymin Veikot, ja ottaa tilalle, kauppalaksi muuttuneen paikkakunnan mukaisesti, Karhulan Veikot.

Uusina lajeina tulivat 50- luvulla seuran ohjelmaan kori- ja lentopalloilu. Koripallojoukkue perustettiin v. 1949, mutta toimintaa hankaloitti puutteelliset harjoitus ja pelipaikat. Vuosina 1953 – 1955 pelailtiin työväentalon juhlasalissa, mutta tulipalon jälkeen oltiin taas salikysymyksen kohdalla heikoilla.

Lentopalloa alettiin harrastaa v. 1953 ja jo v. 1958 seuran 17 v. Poikien joukkue voitti TUL: n mestaruuden.

Nyrkkeilyä harrastettiin vielä 50- luvun alkupuolella, mutta toiminta hiipui vähän kerrassaan ja päättyi sitten kokonaan työväentalon tuhoutumiseen. Viimeisimpiä menestyneitä "pugilisteja" olivat Henry Kolsi, Harri Kalatsew ja Tauno Manninen, joka ylti peräti Suomen mestaruuteen v. 1953.

Hiihdossa oli menossa jonkinlainen murrosvaihe, jossa vanhat mestarit olivat lopettelemassa ja uusilla oli vaativa paikka täyttää nämä aukot. Unto Kirjavainen jatkoi kuitenkin vielä ja myös Inkeri Korjus saavutti 50- luvun alkupuolella arvokkaita voittoja. Jorma Suvikas voitti TUL: n mestaruuden v. 1949 nuorten yhdistetyssä.

Seuran hiihtomainetta puolustivat sittemmin mm. Veikko Nieminen, Heimo Borg, Asser Vesala, Pauli Räisä, Kauko Matilainen, Veikko Paasikunnas, Kalevi ja Jalo Paunonen sekä nuoremmasta polvesta Sulevi Nikander ja Keijo Bruce.

Yleisurheilussa Veikoilla oli tuolloin laaja harrastajapohja, esim. Seuran viestijoukkueisiin oli kovat karsinnat. Kotkan katuviesti oli silloin keväinen markkinatapahtuma, Puistolan kentällä oli usein jopa 3000- päinen yleisöjoukko seuraamassa viestin lähtöä ja maaliintuloa ja radan varrella ainakin toinen mokoma lisää. Veikot oli tätä voittoa himoinnut jo pitkään, usein se oli jo hilkulla, mutta epäonneakin oli matkassa ja voitto jäi saavuttamatta. Mutta v. 1952 se onnistui, kamppailu voitosta käytiin, kuten niin monesti ennenkin, Veikkojen ja Kotkan Kisailijoiden, kesken.

Veikkojen, silloin niin makealta maistuneen, voiton saavutti joukkue, jossa juoksivat : L Myllärinen – A Haimi – K Paunonen – O Rinne – H Nopanen – K Salmelin – K Spelman – R Ahti – P Tulonen – R Tammi – J Luoto – V Wahlberg – E Saarinen – K Pilssari – E Eriksson. Veikot voitti Kotkan katuviestin sittemmin 7 kertaa. Mutta sen ajan nimekkäimmistä veikkolaisista yleisurheilijoista mainittakoon T Turkia, L Jämsen, Kähärän veljekset, V Kankare, A Sorvari (mm. TUL: n nuorten mestari v. 1955), E Hynninen ja A Raanti.

Veikkojen tunnetuin urheilija 50- luvulla oli kuitenkin juoksija Ensio Saarinen, mestariurheilija ja sen lisäksi korvaamaton joukkuehengen luojana. "Enska" saavutti mm. TUL: n ennätykset 800 m: n ja 1000 m: n juoksuissa sekä edusti Suomea maaotteluissa Ruotsia ja Ranskaa vastaan. 5 TUL: n ja 12 piirin mestaruutta merkittiin Ension ansiolistaan, monen muun mittavan saavutuksen lisäksi. Vuoden 1956 kesäkuussa sattunut valitettava liikennetapaturma päätti yllättäen, silloin 25- vuotiaan, Ensio Saarisen elämänkaaren, hetkellä, jolloin hänellä urheilijanakin olisi voinut olla vielä paljon saavutettavaa ja annettavaa. Ensio Saarisen poismeno vaikutti lamaannuttavasti koko seuran yleisurheiluun. V. 1958 Veikkojen tyttöjen joukkue voitti Suomen mestaruuden 4 x 100 m: n viestissä, sama joukkue : Kaarina Paldan – Pirkko Lahti – Raija Keskinen – Ritva Huovinen juoksi myös TUL: n ennätyksen.

Seuran jäsenmäärä kasvoi yhä edelleen ja oli vuoden 1958 päättyessä jo lukemissa 1696.

Kuudes Vuosikymmen

1950 – 1960 luvun vaihteen tienoilla vallinnut työväen urheiluliikkeen hajaannus vaikutti osaltaan myös Veikkojen toimintaan. Seuran vuosikokouksissa oli ennätysmääräisesti jäseniä paikalla noina vuosina, parhaimmillaan yli neljä sataakin. Enemmistön valitsemaan linjaan eivät kaikki olleet tyytyväisiä, ja se heijastui jonkin aikaa etenkin henkilösuhteisiin. Historia on kuitenkin todistanut, että silloinen ratkaisu oli oikea, ja aikaa myöten suhteetkin paranivat.

V. 1963 pystytettiin uusi sauna Saunamaahan ja v. 1965 marraskuussa aloitti toimintansa seuran omistama kahvi- ja ruokabaari Karhulan keskustassa, samaan rakennukseen, Karhulantie 32- 34: n hankittiin seuralle myös toimistotilat. Tapaus oli merkittävä ja näin saatiin, joksikin aikaa, seuralle säännöllinen tulonlähde sekä kokoontumistilat. Baarin toiminta lopetettiin sitten 70- luvulla, mutta toimistotilat ovat edelleenkin samassa rakennuksessa.

Tällä vuosikymmenellä Veikkojen hiihtäjät vastasivat seuran parhaista saavutuksista. Vuosina 1960 – 1961 voitti Keijo Bruce TUL: n mestaruudet 19 ja 20 sarjassa ja tyttöjen joukkue: Riitta Haapala – Liisa Hyttinen olivat mestareita

3 X 3 km: n viestissä v. 1961.

muita kärkihiihtäjiä olivat Terho Kärkkäinen, Asko Kinnunen, Aarne Puustinen ja Asser Vesala. Mutta varsinaiset huippunimet liittyivät seuraan vuosikymmenen puolivälin jälkeen. Miesten hiihtoa tuli vahvistamaan Alpo Hintsanen, joka vuonna 1966 ylti TUL: n mestaruuskilpailujen hopeasijalle ja voitti sitten mestaruuden 15 km: llä v. 1967. samana vuonna Alpo valittiin TUL: n parhaaksi mieshiihtäjäksi.

Tuon ajan paras urheilija Veikoissa oli kuitenkin Marjatta Kajosmaa, joka saavutti v. 1967 TUL: n mestaruudet molemmilla matkoilla, SM- hiihdoissa sijoitus oli kahdeksas. Vuonna 1968 tapahtui Marjatan varsinainen läpimurto kansalliseen ja kansainväliseenkin valiojoukkoon. SM – kilpailuissa hän saavutti molemmilla matkoilla hopeaa ja valittiin Suomen edustajaksi Grenoblen talviolympialaisiin. Siellä Marjatta oli paras suomalainen naishiihtäjä, sijoittuen molemmilla matkoilla viidenneksi, häviten pronssimitalin 5 km: llä ainoastaan 3: lla sekunnilla. Marjatta Kajosmaa valittiin v. 1967 TUL: n parhaaksi naisurheilijaksi ja v. 1968 TUL: n parhaaksi urheilijaksi.

Yleisurheilussa seuralla oli runsaasti nuoria harrastajia, joskus Katajaisten kentällä, jossa silloin harjoitusiltoja pidettiin, oli paikalla 170 – 180 innokasta yleisurheilijan alkua. Aikuisikäisiä oli kuitenkin, jostain syystä, käynyt kato.

V. 1959 voitti Ritva Huovinen TUL: n naisten mestaruudet 100 m: n juoksussa ja pituushypyssä ja Veikkojen naisten viestijoukkue 4 X 100 m: n viestissä. Hyvin menestyi 60 – luvun alkupuolella myöskin Raija Keskinen.

Nuoret pärjäsivät erinomaisesti, parhaimpiin saavutuksiin ylti Pertti Räsänen, mm. TUL: n nuorten mestari v. 1962 pituushypyssä, samana vuonna voitti TUL: n 17 v poikien maastojuoksumestaruuden Tapio Mäkelä. Vuosina 1961 – 1962 Veikkojen joukkue voitti Helsingin katujuoksun nuorten sarjan.

Vuosikymmenen alkupuolella kulki Veikkojen poikien lentopallotoiminta menestyksen aallonharjalla. V. 1959 seuran 19 vuotisten joukkue hävisi vain yhden ottelun, se tuli Suomen mestaruudesta oteltaessa. TUL: n mestaruuden joukkue voitti samana vuonna liittojuhlilla, kukistaen kaikki vastustajat numeroin 3 – 0. V. 1960 joukkue saavutti TUL: n hopeaa ja SM- sarjassa 4: n sijan. Tässä menestyksekkäässä joukkueessa pelasivat Erkki Siiskonen, Keijo Bruce, Kari Mantere, Kari Wass, Olli ja Taisto Yrjönen, Matti Koskinen, Lauri ja matti Laakkonen sekä Tuomo Danska.

Vuonna 1963 oli uudet ikäluokat vuorossa ja 17 v poikien joukkue voitti TUL: n mestaruuden ja v. 1964 Suomen mestaruuden 19 vuotisten sarjassa joukkueella: L Mattila, O Danska, E Rongas, I Rongas, L Kotola, M Laakkonen ja K Hauhia.

Koripallotoiminta, joka oli ollut lamassa edellisen vuosikymmenen loppupuolella, alkoi osoittaa elpymisen merkkejä. V. 1959 syksyllä, salivaikeuksista huolimatta, pelit aloitettiin joukkueella: Kyösti Karhu, Unto Roininen, Olavi Sunila, Reijo Marttila ja Väinö Karttunen.

Seuran nuorista koripalloilijoista kehittyi nopeaan tahtiin hyvä joukkue, niinpä se saavutti TUL: n hopeaa v. 1963 ja mestaruuden v. 1964. Mestarijoukkueessa pelasivat : K Kotola, R Nöjd, O Danska, H ja J Hyyryläinen, A Paasonen, J Urhonen, J Nummi, T Herrala ja J Markus.

Miesten joukkue nousi, karsintojen jälkeen, TUL: n mestaruussarjaan v. 1965, jossa paikka säilytettiin seuraavaksikin vuodeksi. V. 1966 yhteistoiminta alkoi, jolloin Veikkojen joukkue pelasi maakuntasarjassa.

Seitsemäs Vuosikymmen

1970- luvun merkittävämpiä yleisiä asioita, seuran toiminnassa, olivat Bingo- toiminnan aloittaminen ja Karhulan Uimahallissa sijaitsevan kahvion avaaminen. Jo pitkään oli kypsytelty ajatusta perustaa seuralle oma bingohalli, suuren selvitystyön ja tutkimisien jälkeen avajaiset olivat 20. 08. 1977, Karhulan keskustassa sijaitsevassa rakennuksessa.

Bingotoiminta lähti sitten, monia alkuvaikeuksia koettuaan, kohtalaisen mukavasti liikkeelle. Uimalan kahvio avattiin yleisölle v. 1978.

Veikkojen urheilutoimintaa hallitsivat kaksijakoisesti hiihto ja lentopallo. Vuosikymmenen alkupuolella menestyivät parhaiten hiihtäjät ja loppupuolella seuran valtalajiksi muodostunut lentopallo.

Marjatta Kajosmaa hiihti vielä v. 1969 Veikkojen riveissä, ja saavutukset olivat erinomaiset. Suomen mestaruuden hän voitti 5 km: llä ja TUL: n mestaruudet molemmilla matkoilla ylivoimaisesti. Lisäksi Marjatan kansainvälinen menestys oli loistava, mm. Kaksoisvoitto Holmenkollenilla.

Veikkojen mieshiihtäjät pärjäsivät myös hyvin, voittaen mm. TUL: n viestimestaruudet vuosina 1969 ja 1970 joukkueella Alpo Hintsanen, terho Kärkkäinen ja Aarne Puustinen. TUL: n mestaruuksiin yltivät henkilökohtaisilla matkoilla myös Aarne Puustinen 1969, Alpo Hintsanen 1970 ja 1971, naisten sarjassa Anneli Myller 1973 ha nuorten sarjassa Harri Kilpi 1976. Lisäksi muita mitalisijoja saatiin useita tämän vuosikymmenen aikana. Juhani Huuho oli seuran uusia huippunimiä, saavutettuaan useita arvokilpailujen voittoja sekä henkilökohtaisesti että Veikkojen viestijoukkueen jäsenenä.

Veikoilla oli siihen aikaan myös melkoinen joukko lahjakkaita nuoria hiihtäjiä, joilla oli kaikki mahdollisuudet päästä pitkälle ja osa heistä sen tekikin, kuten tästä seuraavasta nimiluettelostakin näkyy, mukana olivat mm. Anne Molander, Päivä Teppana, Marjo Tyyskä, Pia Virolainen sekä Simolan sisarusparvi. Veikot järjesti TUL: n hiihtomestaruuskilpailut jälleen vuosina 1973 ja 1978.

V. 1971 otettiin myös suunnistus seuran ohjelmaan, sitä harrastivat lähinnä hiihtäjät ja saavuttivat, tässäkin lajissa, menestystä aina liittotasolle asti. Erikoisesti mainittakoon Hintsaset, ensin isä Alpo ja myöhemmin tulivat kuvaan mukaan pojat Harri ja Pekka.

Yleisurheilu oli lähes täysin nuorten varassa, mutta heistä olikin sitten paljon ilonaihetta. Esim. TUL: n Kyvyt Esiin sarjoissa Veikot keikkui pitkään seurojen välisen pistekilpailun kärkipäässä. Pienenä yksityiskohtana huomioitakoon, että v. 1973 piirin mestaruuden P- 10 sarjan kuulantyönnössä ja korkeushypyssä voitti Janne Ronkainen.

Muita sen ajan lahjakkaita yleisurheilijanuoria olivat mm. Ekke Rikka, Hannu Vuorinen, Kurjen ja Tiaisen veljekset, Keijo Kuvaja (mm. TUL: n nuorten mestari 1978), Heli Kujala, Elina Herrala ja Raija Saarela.

Koripallossa veikkolaiset nousivat Suomen- sarjaan v. 1974, pelaten siinä sitten vaihtelevalla menestyksellä. Vuosikymmenen loppupuolella alettiin kiinnittää huomiota nuorisotyöhön, joka sitten seuraavalla vuosikymmenellä alkoikin tuottaa satoa.

Tyttöjen voimisteluun saatiin uutta ilmettä, kun Veikkoihin liittyi, vuosikymmenen puolivälin tienoilla, Anja Mansnerus, hänen tarmokkaalla ja intomielisellä otteella saatiin jo vuosikymmenen loppupuolella seuralle ensimmäiset tyttöjen kilpailujoukkueet.

Lentopallotoiminnassa tapahtui valtava kasvu vuosikymmenen puolivälissä. Seuraan oli saatu valmentajaksi tunnettu alan auktoriteetti, Elo Blomqvist, ja hänen johdollaan alkoi tapahtua.

Paikkakunnalle muutti Suomen sen hetken paras naislentopalloilija Tuula Palonen ja hänen ympärilleen koottiin joukkue, joka nopeaan tahtiin nousi SM- sarjaan ja ensimmäiseen Suomen mestaruuteen v. 1975. Joukkueessa pelasivat silloin: Hannele Alho (myöh. Tolonen), Heli Leinonen, Elise Lahti, Hannele Häkkinen, Marja Kukko (Silvonen), Marja-Leena Laakso, Kaija Nironen, Raija Vakkari, Anna-Kaisa Loppari, Eeva-Liisa Kallas ja Tuula Palonen toimien joukkueen kapteenina, joukkueen huoltajana toimi Sakari Colliander ja valmentajana Erkki " Sami " Autio.

Vuonna 1976 " Veikottaret " saavuttivat SM- sarjassa hopeaa, 1977 pronssia ja sitten taas v. 1979 tuloksena oli mestaruus, uusia nimiä mestaruusjoukkueessa olivat Riitta Byckling, Päivi Laurila ja Pirjo Väisänen. Maajoukkueiden vakiokalustoon kuuluivat Tuula Palonen, Hannele Alho, Elise Lahti ja Marja Kukko.

V. 1975 Veikot nousi erääksi maamme huomattavammaksi lentopalloseuraksi, kun maankuulu lentopalloseura Rateko lopetti toimintansa ja sen pelaajat, lähes kokonaisuudessaan, siirtyivät Veikkoihin ja SM- sarjapaikka sen myötä. Sijoitukset SM- sarjassa olivat 4 – 6 paikkeilla, maajoukkueissa pelasivat siihen aikaan Raimo Koskinen ja Risto Palonen.

Kun lisäksi nuorten joukkueita oli runsaasti ja menestys heillä hyvä sekä seuran kansainvälinen toiminta vilkasta, mm. Naisten joukkue osallistui Eurooppa Cupiin, niin voidaan kirjata 1970- luku erääksi Veikkojen historia parhaimpiin ajanjaksoihin kuuluvaksi.

Kahdeksas Vuosikymmen

Jos oli edellinen vuosikymmen menestyksekäs Veikoille, niin sitä samaa voidaan sanoa myös kahdeksannesta vuosikymmenestä. Vuosien 1979 – 1988 välisenä aikana veikkolaiset ovat saavuttaneet 19 SM- mitalisijaa, joista 11 mestaruutta, 4 hopea- ja 4 pronssimitalia. TUL: n mestaruuskilpailuissa on seuran urheilijat saavuttaneet näinä vuosina 114 mitalisijaa, joista 33 on kultaista, 48 on hopeista ja 33 on pronssista. Siitä, mikä tilanne mitalien määrän suhteen on koko seuran historian ajalta, ei ole olemassa tilastoa.

Seuran yleisistä asioista, tällä vuosikymmenellä, merkittävämpiä oli bingon perustaminen, se avattiin Kotkansaarelle v. 1980. Näin Veikot on omalta osaltaan kantanut kortensa kekoon kaupunkimme työpaikkojen suhteen. Työllistäähän seura tällä hetkellä liiketoiminnassaan 17 – 18 kokopäiväpalkkaista työntekijää ja näin veromarkkojen muodossa palauttaa yhteiskunnalle reilustikin saamansa, rahallisen tuen.

Vuonna 1979 TUL: n liittojuhlilla osallistui taas monisatapäinen joukko ja seura oli siellä näkyvästi esillä monilla eri "foorumeilla".

Eräs merkittävä kilpailutapahtuma sai alkunsa v. 1979, kun Veikot järjesti ensimmäisen kerran kansalliset Karhuntalja – hiihdot. Tästä kilpailusta on muodostunut eräs Kymenlaakson huomattavampiin kuuluva talviurheilutapahtuma, johon ovat osallistuneet lähes poikkeuksetta, kaikki maamme kärkihiihtäjät. Karhuntalja – hiihtojen ja samalla Äijänvuoren hiihtokeskuksen, asiaa on vienyt voimakkaasti eteenpäin, omalla henkilökohtaisella panostuksellaan, idean isä Kalevi Etholén. TUL: n hiihtomestaruuskilpailut Veikot järjesti jälleen v. 1988.

Lentopallotoiminta on jatkunut seuran "keulakuvana" tälläkin vuosikymmenellä. "Veikottaret" voittivat Suomen mestaruuden vuosina 1979, 1980 ja 1981, hopeaa 1982 ja 1988 sekä pronssia 1987. TUL: n mestaruuden naisten joukkue on voittanut useaan otteeseen. Joukkueen rungon ovat muodostaneet moninkertaiset mestarit ja maajoukkuepelaajat Tuula Palonen, Hannele Tolonen, Elise Lahti, Marja Silvonen ja Riitta Byckling, joukkuetta ovat täydentäneet mm. Kyvykkäät Sari Sirola, Leena Byckling, Stina Turpeinen, Anu Roitto, Susanne Ranta ja Johanna Hyvärinen joka veti maajoukkuepaidan ylleen vuonna 1988. joukkueen monivuotisena valmentaja on toiminut Johny Virén.

Miesten osalta jatkui lentopallotoiminta Veikoissa vielä vuosikymmenen ensipuoliskolle. Joukkue pelasi vuoroin SM- sarjassa ja I- sarjassa ja ylti huomattaviin saavutuksiin, mm. 1979 voitettuaan TUL: n liittojuhlien kansainvälisen sarjan. Veikkojen joukkueessa pelasi vuosien varrella joukko suomalaisia lentopallohuippuja, mm. Raimo Koskinen, Risto Palonen, Mika Haapasalo, Markku Ahila, Olavi "Letku" Leinonen, Tapani Piilola ja Jyri Koskunen. Miesten joukkuetta "rokotettiin" moneen otteeseen ja se ei voinut olla vaikuttamatta menestykseen, useiden huippupelaajien siirtyessä muihin maisemiin. V. 1984 Veikot joutui, taloudellisista syistä, luopumaan miesten lentopallotoiminnasta, ja sen myötä seura kärsi tuntuvan toiminnallisen takaiskun.

Veikkojen koripallotoiminta on purjehtinut 80- luvulla myötätuulessa. Määrätietoinen nuorisokasvatustyö on tuottanut tulosta ja se on edennyt johdonmukaisesti ikäluokasta toiseen, aina miesten joukkueeseen asti. Veikkojen koripallojoukkueet ovat 80- luvulla saavuttaneet lähes 20 mitalisijaa TUL: n sarjoissa. Uutena aluevaltauksena Veikkojen B- poikien joukkue saavutti v. 1984 SM- pronssia.

Miesten joukkue pelasi vuosikymmenen alkupuolella Suomi- sarjassa, nousi v. 1985 II- divisioonaan ja v. 1987 I- divisioonaan, jossa sarjapaikka säilyi vaikeuksitta Kari Sinijärven "luotsaamalle" joukkueelle.

Suunnistus oli vielä v. 1979 seuran ohjelmassa, jolloin mm. Pekka Hintsanen saavutti SM- hopeaa M- 12 sarjassa, mutta sitten toiminta lopetettiin Veikoissa, paikallisen TUL: n alaisen erikoisseuran hyväksi.

Hiihdossa seuralla oli 80- luvun alkupuolella pulaa aikuishiihtäjistä, mutta v. 1984 alkoi taas noususuhdanne. Harri Koho taisteli SM- kilpailuissa kärkitiloista M- 18 sarjassa ja jäi täpärästi nuorten MM- kisajoukkueista, saman sarjan viestikilpailussa Veikkojen joukkue sijoittui SM- kilpailussa 5: ksi ja TUL: n mestaruuskilpailussa hopealle. Joukkueessa hiihtivät Petteri Lepistö – Vesa Toikka ja Harri Koho, joka voitti myös henkilökohtaisen TUL. N mestaruuden v. 1984 (M- 18) ja v. 1985 (M- 20). TUL: n mestaruuksiin yltivät myös Alpo Hintsanen (M- 45) sekä tyttöjen ja naisten viestijoukkueet. Tämän vuosikymmenen näkyvimpiä hiihtäjiä ovat olleet, edellä mainittujen lisäksi: Pia Virolainen, Merja Tyyskä, Outi Molander, Marjo Hevossaari, Jari ja Kirsi Aho sekä Mikko Rantala.

Veikkojen 80- luvun paras urheilija on ollut kuulamörssäri Janne Ronkainen, jonka kehitys on jatkunut tasaisesti kohti kansallista huippua. Suomen mestaruudet Janne on voittanut vuosina 1980 ja 1981 (P- 18), 1983 (P- 20), 1986 (M halli) ja 1987 (M halli ja ulkok.). Maaotteluvoittoja ja TUL: n mestaruuksia on lukuisa määrä.

Muita 80- luvulla menestyneitä yleisurheilijoita ovat olleet mm. Elina Herrala, Keijo Kuvaja, Veikko Räsänen, Timo Haimakainen, Marko Lamminen, Anne Hyyryläinen ja Airaksisen sisarukset.

Veikkojen naisten toiminta on ollut myös vireää, tyttöjen voimistelujoukkueet ovat kehittyneet ja erikoisella ilolla on pantava merkille seuran tyttöjen erinomainen kehitys kulttuuritapahtumissa. Naisten panosta yleensäkin seuratyössä kuvaa hyvin, eräässä 80- luvun naisjaoston toimintakertomuksessa ollut toteamus: naiset ovat yleisseurassa se punainen sydän, joka sykkii, sykkii niin, että juhlat, leirit ja nuorten ohjaustoiminta näkyy ja se on kokoavinta seuratoimintaa.

Yhdeksäs vuosikymmen

Yleisesti voidaan sanoa vuosikymmenen toisaalta laman, toisaalta muutosten vuosikymmeneksi. Urheiluelämässä oli TUL:n ja SVUL:n yhdistyminen suuri asia. Oliko yhdistyminen urheilu-, nuoriso- ja urheilukulttuurin saroilla onnistunut, jääköön jokaisen itsensä mietittäväksi.

Suuri asia yhteiskunnallisesti oli Suomen liittyminen Euroopan Unioniin. Liittyminen vaikutti voimakkaasti myös urheilu- ja liikuntasaralla nimenomaan urheilijoiden vapaampana liikkumisena maasta toiseen.

Vuonna 1995 seura muutti toimitilansa ja suurimman osan liiketoimintoja nykyisiin tiloihin Karhulantie 36:een. Näin voitiin keskitetysti hoitaa seuran laajahkoa toimintaa. Vuonna 1996 lunasti seura vähän niin kuin "pakosta" Arsenalilta Säästöpankin tilat.

Taloudellisesti vuosikymmen on ollut raskas. Asiaan vaikutti voimakkaasti yleinen valtakunnallinen lama ja siitä johtunut bingonpelaamisen vähentyminen. Asiaan vaikutti myös kasvaneet kustannukset uusista tiloista. Merkittävä vaikutus vuosikymmenen loppupuolella oli epäonnistunut yritys pyörittää bingoa ja veikkauspistetoimintaa Haminassa yhdessä paikallisen yhdistyksen kanssa.

Urheilun saralla vuosikymmen käynnistyi valoisana. Yleisurheilussa heti talvella 1990 saavutti Petri Torniainen SM-kultaa kuulantyönnön hallikisoissa. Heti perään samana kesänä työnsi Janne Ronkainen Kalevan Kisoissa SM-kultaa. Kesällä 1990 työnsi Janne 20.75m, joka jäi sittemmin hänen parhaaksi tulokseksi. Vuonna 1991 seuran yleisurheilu lähes pysähtyi Jannen saamaan kilpailukieltoon hänen kieltäydyttyä dopingtestistä. Vuonna 1994 yritti Janne paluuta kuulantyönnössä Se ei oikein onnistunut ja syksyllä hän lopetti muutoin komean urheilu- uransa.

Kuntoliikuntajaosto perustettiin vuonna 1990 pitkän laman jälkeen ja koko vuosikymmenen se on toiminut kiitettävästi lähes samalla kokoonpanolla. Jaoston voimamiehinä voidaan mainita Unto Vesalainen, Kalevi Kotola, Matti Kotka, Timo Sunila, Harry Kalatsew, Pentti Kukkonen. Samoin voimanaisina voidaan mainita Terezia Autio, Pirjo Tuovinen, vain muutama tässä mainiten. Jaoston toiminta on rakentunut retkien ja kuntotapahtumien ympärille. Toiminta on rahoitettu paperinkeräystalkoilla ja omarahoituksella.

Koripallo pelasi vielä 1990- luvun alkupuolella miesten 1- sarjassa ja havitteli yhteistoimintaa paikallisen Peli-Karhujen kanssa. Vuosikymmenen lopulla yhteistyöhön päästiin lopulta Peli-Karhujen kanssa perustetun Karhu-Basketin muodossa. Karhu-Basketiin koottiin koko miesten edustuskoripallo. Seuralle jäi näin poikien koripallotoimintaa tyttötoiminnan siirryttyä Peli-Karhujen hoidettavaksi hiukan aikaisemmin.

1990-luku on kasvattanut nimekkäitä koripalloilijoita, jopa aina SM- tasolle saakka. Tällaisia nimiä ovat mm. Markus Myllylä, Anssi Sinijärvi, Vesa Ratilainen, Mikko Pakkanen, Jari Syrjänen, Janne Ståhl, Marko Makkonen, Teemu Loikkanen, Teppo Heikkilä, Jyrki Gylden. Lainapelaajina ovat Veikkoja edustaneet mm. Mika Kallio, Petri Siitonen, Juha Säämänen, Seppo Kurki, Kimmo Koskinen, Petri Nyman sekä Saku ja Simo Paananen.

Lentopallo koki kovia 1990, kun moninkertainen SM-kultamitalijoukkue putosi SM-sarjasta. Joukkue palasi takaisin 1995 perustettuun SM-liigaan, ollen liigan yksi perustajajäsenistä. Liigaura kesti vain yhden kauden. Junioritoiminnan vähäisyys näkyi pelaajapulassa.

Huolimatta vaatimattomasta menestyksestä kilpakentillä ovat lentopalloihmiset järjestäneet monta merkittävää urheilutapahtumaa vuosikymmenellä. Vuosittainen Karhula-turnaus on tuonut joukkueita Ruotsista, Puolasta, Tsekkoslovakiasta, Virosta, Venäjältä, Ukrainasta ja jopa Amerikasta saakka.

1995 lentopalloväki järjesti nuorten CSIT:n lentopallomestaruuskilpailut Karhulassa. Mukana oli joukkueita Israelista, Italiasta, Sveitsistä, Itävallasta, Ranskasta, Virosta Suomen joukkueiden lisäksi.

Vuosikymmenen pelaajattaria ovat olleet mm. Neuvostoliiton maajoukkueessakin pelannut virolainen Marina Kasch, virolainen Kristel Kungla, Hannele Tolonen, Pirjo Suihkonen, Mari Koivisto, Jatta Tiihonen, Sari Huusko, Anu Roitto-Helenius, Päivi Sivula, Karina Vainio, Sari Sirola.

Vierailevina tähtinä ovat seuraa edustaneet esim. Katariina Svenlin, Britt-Marie Forssel, Marjaana Rosenberg, Päivi Tolsa, Johanna Skriko, Katja Törönen. Eksoottista väriä ovat tuoneet mm. eteläafrikkalainen Adele Ekstain ja espanjalainen Irma Espejo- Perales.

Vuosikymmenellä ovat valmentajina toimineet mm. Ilkka Sorva, Risto Palonen, Vallo Järv, Risto Aho, Pirjo Keskinen, Sirke Katajala, Hannele Tolonen, Johny Virén.

Miesten lentopallo on pyörinyt ikämieslentopalloilun ympärillä.

Menestynein osa lentopalloilua on ollut ikänaisten joukkue 35- ja 40-vuotisten sarjoissa useilla SM-kultamitaleilla.

1990-luvun loppu on synnyttänyt uusia lupaavia Veikottaria. Heistä voidaan mainita jo maajoukkueen piirissä pyörivä Virpi Räsänen.

Lentopalloväki kääntää katseensa uudelle vuosituhannelle.

Hiihtotoiminta on koko vuosikymmenen ollut vähäistä. Vuosittaiset Karhuntaljahiihdot herättävät harrastajat unesta. Hiihdot järjestetään seurayhteistyönä Karhulan Katajaisten ja Karhulan Urheilijoiden kanssa.

Naistoiminta ja nuorten toiminta on ollut suuren osan vuosikymmentä vähäistä